Parempaa hoitoa ja palveluita – rahoitusta leikkaamalla?
Yleisönosastokirjoituksessaan LU 14.3.2023 Mikko Piirtola kirjoittaa, että Kokoomus ei esitä sosiaali- ja terveyssektorille leikkauksia, vaan hillitsee menoja parantamalla ihmisten pääsyä hoitoon ja tarjoamalla nopeampaa ja vaikuttavampaa hoitoa. Tehostamista toki tehdään vähentämällä hallintoa perusterveydenhuollon organisaatioissa, mutta muuten keneltäkään ei siis leikata vaan päinvastoin, palveluthan näin paranevat. Kuulostaa oikein hyvältä, mutta kun tätä vertaa Kokoomuksen ensi vaalikaudelle ajamiin, etupainotteisesti tehtäviin menosäästöesityksiin, herää kysymyksiä.
Tuon tavoitteen saavuttamiseksi puolue esittää miljardin menosäästöjä suoraan soteen. Konkreettisia keinoja tämän säästön (jota ei siis kokoomuslaisessa uuskielessä saa kutsua leikkaukseksi) sisällöksi ei esitetä, paitsi palveluiden yksityistämistä. Mutta ei tässä vielä kaikki. Kokoomus vaatii myös miljardin euron leikkausta indekseihin sidottuihin menoihin uusiosanalla ”indeksijarru”. Näiden leikkausten ulkopuolelle puolue lupaa jättää koulutuksen, puolustuksen ja eläkkeet. Hienoa, että nämä menot ovat suojattu leikkauksilta, mutta mitä jää jäljelle? Jäljelle jää käytännössä sosiaaliturva ja hyvinvointialueiden rahoitus. Sitten tulee vielä miljardin euron yleinen leikkaus julkiseen hallintoon ja vielä tämän päälle yksi miljardi lisää ”muihin menoihin”. Kun näistäkin on suljettu ainakin lupauksen tasolla pois koulutus ja turvallisuus, jää jäljelle lähinnä sote, josta tuollaisia rahamääriä leikattavaksi edes löytyy. Kokoomus siis aikoo pienentää sotepalvelujen ja -tukien rahoitusta useilla miljardeilla ja parantaa näin ihmisten pääsyä hoitoon sekä tarjoaa nopeampaa ja vaikuttavampaa palvelua.
Tällainen vähemmällä enemmän voi toki olla mahdollista ja kyllähän Mikko Piirtolan lisäksi Petteri Orpokin (Kirkon arvokeskustelu 28.2.2023) totesi: Kokoomus ei esitä sote-palveluista leikkaamista. Mutta vaikka noin sanotaan, kyllä tässä hyvinvointialueen valtuutettuna hieman huolettaa. Joko Kokoomus on keksinyt sen kuuluisan taikaseinän (josta voi repäistä vielä suurituloisia suosivat miljardin veronkevennykset) tai sitten puolueen ja ehdokkaiden tulisi tulla jo ennen vaaleja ulos näiden ympäripyöreiden menosäästöesitystensä todellisten sisältöjen kanssa.
Koulutuksen kunnianpalautus -teeman loppuun voisi lisätä seuraavan tekstin:
Mistä rahat? Ilmeisesti syrjäytymispolulle ajautuu vuosittain noin 2000 nuorta, joista 1800 poikia.
Yhteistä heille on huono koulumenestys ja lukutaito. Jos uskotaan vanhaa laskelmaa, jonka mukaan yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle noin miljoona euroa, tarkoittaa se 2 miljardiin turhaa vuosittaista kustannusta. Oppimisen tuen kuntoonlaitto perusopetuksessa arvioidaan kustantavan 200 miljoonaa vuositasolla. Jos joka kymmenes muuten syrjäytyvä nuori onnistutaan pelastamaan syrjäytymisestä, sijoitus on sillä kuitattu. Täytyy kuitenkin muistaa, että parannettu tuki auttaa myös niitä oppimisvaikeuksista kärsiviä, jotka eivät lopulta kuitenkaan syrjäydy. Ja myös hyviä oppilaita, jos oppimisrauha lisääntyy ja opettajalla on enemmän aikaa myös heille. Ja sitten täytyy ymmärtää, mitä oppimisen tuki käytännössä tarkoittaa: lisää aikuisia kouluun. Kyse on siis valtaosaltaan palkkauskustannuksista, joista maksetaan veroa takaisin yhteiskuntaan. Kokonaisveroaste on noin 41 prosenttia, eli keskimäärin tuo summa valtion ulos antamasta rahasta lisäksi palautuu tavalla tai toisella lopulta veroina takaisin valtiolle ja kunnille.