Karjalohjan yhdistysvetoisen ja omalääkärimalliin pohjaavan terkkarin virallisia ”avajaisia” vietettiin eilen 300 ihmisen voimin. Ihanaa, että niin moni ihminen täällä koki tärkeäksi saapua paikalle!
Tilaisuuden kokoomusvetoiset juhlapuheet pistivät sen sijaan miettimään. Kuulimme muun muassa kuinka julkinen sektori on paisunut liian suureksi ja oli siksi välttämätöntä lakkauttaa terkkarin toiminta hyvinvointialueen järjestämänä. Tämä herättää kysymyksen, mikä on julkisen sektorimme tehtävä? Onko sen tehtävä tuottaa kaikille saavutettavia peruspalveluja vai esimerkiksi se, että terveysasemia suljetaan, jotta rahaa riittää jaettavaksi yksityisille terveysjäteille siihen, että he hoitavat jo valmiiksi maksukykyisiä asiakkaitaan valtion lisäsubventiolla? Lisäksi, julkisen sektorin koko ei voi olla monoliitti. Sitä voi toki tarkastella suhteessa julkistalouden maksukykyyn, mutta silloin täytyy tarkastella myös sitä, mitä priorisoidaan ja kuinka paljon verotuksen kautta halutaan kerätä toimintojen ylläpitoon rahoitusta. Jos meillä olisi sama kokonaisveroaste, kun vielä 2000-luvun alussa, julkistalous olisi tälläkin hetkellä tasapainossa.
Huomiota herätti myös se, että meille Karjalohjalle syntynyt malli nähtiin sen ansiona, että osana Kokoomuksen ajamaa leikkauslistaa terkkari päätettiin lakkauttaa. Hyvää oli se, että rivien välistä kuitenkin myönnettiin, että Kokoomus oli pääarkkitehti alkuperäisessä alasajossa. Päätöstä tehtäessä ei kuitenkaan ollut mitään tietoa siitä, että kylässä voisi syntyä päätöksen jälkeen sellaista kansalaisaktiivisuutta, joka tuottaisi kokonaan uuden järjestelyn, jossa kyläläiset itse omalla aktiivisuudellaan alkavat ylläpitämään terkkaria. Päätös tehtiin siksi, että terveyspalvelut haluttiin lakkauttaa – ei siksi, että synnytettäisiin jotain uutta.
Vielä kolmaskin asia jäi puheita kuunnellessa mietityttämään. Puheissa toisteltiin, kuinka tämä on malli, jota halutaan viedä muihinkin maakuntiin. Karjalohjan malli on loistava, mutta mitä tässä ollaan viemässä? Ollaanko viemässä sitä, että pienten paikkakuntien terkkareita voi sulkea jatkossakin, kun paikalliset kansalaisaktiivit voivat alkaa pyörittää terkkaria halvemmalla vapaaehtoisvoimin? Millaisella pohjalla perusterveydenhoitomme lepää, jos sen olemassaolo on siitä kiinni, löytyykö paikkakunnalta riittävästi yhteisöllisyyttä, intoa ja osaamista, jota terveysaseman käytännön ylläpito vaatii? Tällainen malli pysyy pystyssä tasan niin kauan kuin yhteisön aktiivit jaksavat siihen omaa työtänsä käyttää. Karjalohjalla terkkarin tulevaisuus näyttää hyvältä siksi, että meillä on ainutlaatuinen ja yhteen hiileen puhaltava yhteisö. Sitä ei voi noin vain viedä muualle varsinkaan tilanteessa, jossa Kokoomusvetoinen hallitus leikkaa systemaattisesti sote-alan vapaaehtoistyön rahoituksesta.