Perussuomalaista demareihin on viimeviikoina löytynyt yhteisymmärrystä ainakin yhdestä tavasta soputtaa valtiontaloutta – jäädyttämällä indeksikorotukset.
Siis mikä indeksi? Poliitikkojen kielessä se tarkoittaa ennenmuuta hintojen ja kustannusten muutosta vuoden aikana. Indeksikorotus samassa yhteydessä taas on erilaisiin sosiaalitukiin, valtionavustuksiin tai valtion omiin toimintamenoihin tehtävä, kustannusten nousua vastaava korotus.
indeksijäädytyksistä on alkanut tulla taikakeino, jota hokemalla poliitikot yrittävät meriselittää, miten ihmeessä he aikovat oikeasti sopeuttaa valtiontaloutta. Jäädyttäminen kuulostaa kyllä inhimillisemmältä kuin leikkaaminen, joten sanaa on parempi viljellä tilanteessa, jossa toden puhuminen karkoittaa äänestäjät. Indeksijäädytys tarkoittaa kuitenkin samaa kuin leikkaus: kun esimerkiksi Kelan maksamat etuudet on ”jäädytetty” jo nykyisellä vaalikaudella, on esimerkiksi opintorahaa näin käytännössä leikattu 10 prosentilla. Eli siis, jos vuonna 2023 opiskelija pystyi ostamaan opintorahallaan vähän ruokaa kuukauden jokaisena päivänä, hän alkaa nykyään syödä kynsiään kuun 27. päivänä, kun rahat eivät enää riitä loppukuun makaroneihin.
Sopeuttaako indeksijäädytys valtiontaloutta? Ja jos sopeuttaa, kuinka paljon? Tosiasiassa kukaan jäädytysten perään huutava ei voi sitä tietää. Korotusten suuruus riippuu täysin siitä, mikä on tuleva indeksi eli se hintojen ja palkkojen nousutahti. Kun velkajarruun sitoutunut puolue aikoo sopeuttaa indeksijäädytyksillä, ei sille voi etukäteen laskea nettoeuromäärää.
Valtiovarainministerimme perustelee indeksijäädytyksiä näin: valtion menot kasvavat indeksikorotusten takia vaikka valtion tulot eivät samaan aikaan kasva. Tämä olisi hyvä perustelu siinä tapauksessa, että se pitäisi paikkansa. Jos valtion tulot eivät kasva, eivät silloin myöskään hinnat nouse, koska välillisiä veroja ei kerry lisää. Eivätkä myöskään palkat nouse, koska verokertymä ei lisäänny sitäkään kautta. Jos siis valtion tulot eivät kasva, ei silloin tule mitään indeksikorotuksia. Valtio maksaakin ison osan indeksikorotuksista niillä kasvaneilla tuloilla, joita kustannusten nousu sille välillisesti verojen kautta tuottaa.
Kun valtio taas jäädyttää indeksikorotukset, se säästämisen sijaan monilla tavoin lisää omia menojaan. Kun valtio jäädyttää hyvinvointialueiden indeksin, joutuu alue irtisanomaan hoitajiaan, kun käytettävissä olevat rahat eivät enää riitä palkkoihin. Tällöin työttömän hoitajan työttömyyskorvaukset tulevat isolta osaltaan valtion kustannettaviksi, kun taas ennen hoitaja sai palkkaa, josta maksoi valtiolle veroja. Ja kun mummot jäävät hoitajapulan takia makaamaan sänkyyn vaipat vaihtamatta, jää verotulot myydyistä vaipoistakin valtiolta saamatta.