Työelämän laatu vaikuttaa suoraan työn tuottavuuteen ja työn tuottavuus vaikuttaa suoraan yritysten kilpailukykyyn vientimarkkinoilla. Mutta aivan vastaavasti se vaikuttaa työn tuloksellisuuteen aloilla, joissa tulosta ei voida suoraan mitata euroissa.
Meidän taloutemme kestävyys lepää huoltosuhteemme heiketessä siinä, kuinka pystymme kasvattamaan taloutta kestävästi. Tarvitaan uusia innovaatioita sekä hyvinvoivia ja sitä kautta motivoituneita työntekijöitä viemään nämä innovaatiot käytäntöön.
Työhyvinvointi on psykofyysinen kokonaisuus. Jotta vihreää terästä maailmanmarkkinoille suoltavan tehtaan työntekijä jaksaa ja voi hyvin tässä tärkeässä työssä, hänen täytyy olla ensinnäkin fyysisesti terve. Jos terveys joltain osin reistaa, vaiva pitäisi saada kuntoon pikaisesti. Kaikkein mieluiten asia pitäisi saada hoidettua ennaltaehkäisevästi. Hoitojonossa vaiva ei kuitenkaan valitettavasti korjaudu, pikemminkin päinvastoin. Meidän tulisikin ymmärtää, kuinka hoivasektorimme ja esimerkiksi koulutussektorimme on tosiasiassa kansantaloutemme tukijalka siinä, missä vientiteollisuuskin.
Tämän päälle tulevat mielen vaivat. Mielenterveyden ongelmat ovat kaikkein suurin ennenaikaisen eläköitymisen syy. Meillä ei olisi oikeasti varaa ikääntyvässä Suomessamme menettää yhtäkään työikäistä ennenaikaisesti työelämän ulkopuolelle. Kun juuri tämä on kuitenkin se suurin syy, voidaan esittää kysymys, onko meillä kaikki niin hyvin työhyvinvoinnin näkökulmasta, kuin voisi olla?
Työhyvinvoinnin perusta on tietty perusturva työsuhteen ja sitä kautta toimeentulon jatkuvuudesta. Ajatus siitä, että jos teen työtehtäväni hyvin ja toimin tiimihenkisesti, voin odottaa minulla olevan työtä myös seuraavan kuukauden vuokranmaksupäivänä.
Tätä perustaa rapauttaa kuitenkin yhä kasvavassa määrin esimerkiksi kikkailu, jossa työ verhoillaan työnantajan toimesta näennäisyrittäjyydeksi. Työ teetetään freelancer- tai toiminimijärjestelyin ilman, että työntekijällä kuitenkaan on yrittäjän vapautta määrittää työn tekemisen ehdot tai edes siitä saatava korvaus. Haalimalla riittävä määrä näennäisyrittäjiä saavutetaan yhteen hiilen puhaltamisen sijasta loppuunpalamista, kun työntekijät laitetaan kilpailemaan tarjolla olevista tehtävistä työkeikka kerrallaan. Ja loppuunpalamisen kustannuksista ei tarvitse välittää, kun työterveydenhuollon ja muun työsuhdeturvan kustantaminen jää järjestelyssä näennäisyrittäjän omalle vastuulleen.
Ilmiö on yleistyvä. Lohjalla jopa Länsi-Uusimaa-lehti jaetaan koteihin näennäisyrittäjyyttä hyväksikäyttäen. Ja Uudellamaalla Helsingin Sanomat myös hyvin yleisesti. Työnantajalle houkuttelevaksi järjestelyn tekee se, että työoikeuksia voidaan polkea ja säästää työn teettämisen sivukuluissa. Kun työntekijät joutuvat kilpailemaan päivittäisistä työvuoroista, voi olla huoletta siitä, ettei epäkohdista valiteta esimerkiksi työsuojeluun, koska seuraus olisi se, ettei huomenna ole töitä.
Jotta olisi jokin tapa puuttua pakkoyrittäjyyden epäkohtiin, tarvitaan lakimuutos, jossa ammattiliitoille myönnetään kanneoikeus ja työntekijöille oikeus toimia kantelijana prosessissa anonyymina. Kanneoikeus antaisi turvaa myös työsuhteen alla tehtävässä työssä, sillä nollasopimukset työsuhteissa tarjoavat vastaavaa intressiä olla tulematta julki työn epäkohdista.
Kanneoikeus tarvitaan myös auttamaan varsinkin maahanmuuttajiin kohdistuvan hyväksikäytön pois kitkemiseen. Erityisen haavoittuvassa asemassa olevan työntekijän on usein mahdotonta käydä oikeutta omaa työnantajaansa vastaan. Usein suurin epäkohta on täysin riittämätön palkka. Alipalkkaus tulee kriminalisoida. Myös viranomaisten, kuten työsuojeluviranomaisten ja poliisin resursseja ja koulutusta on lisättävä, että epäkohdat olisivat aidosti selvitettävissä ja jotta aito kiinnijäämisriski osaltaan ennaltaehkäisisi hyväksikäyttöä.
Varsinkin kulttuurialan ammattilaiset ovat usein freelancereita, mutta työskentelevät työntekijöihin rinnastettavassa tilanteessa. Tarvitaan muutos, joka antaa ammattiliitoille mahdollisuuden edustaa itsensätyöllistäjiä työnantajan kanssa käytävissä neuvotteluissa.
Työttömyysturvaa tulee voida kerryttää riippumatta siitä, onko työtulo ollut yrittäjä- vai palkkatuloa. Rahoitusvastuun tulee olla myös työn teettäjillä. Tällä hetkellä työn teettäjä säästää työnantajan lakisääteiset maksut suhteessa työsuhteessa työtä teettäviin, eivätkä freelancerit pysty siirtämään työttömyys- ja sosiaaliturvamaksuja työnsä hintaan. Ansiosidonnaiselle
työttömyysturvalle pääsyä tulee helpottaa lyhentämällä työssäoloehtoa.
Meidän on etsittävä toimivia toimenpiteitä palkkatasa-arvon toteutumiseksi. Sukupuolten välinen palkkaero on Suomessa sitkeä tasa-arvo-ongelma. Palkkakuilu miesten ja naisten keskimääräisissä säännöllisen työajan ansioissa on kaventunut hitaasti, se on nyt noin 16 prosenttia. Perusteettomien palkkaerojen ja palkkasyrjinnän poistamiseksi on lisättävä palkka-avoimuutta sellaisella lainsäädännöllä, jolla palkat ovat työpaikalla kaikkien työntekijöiden tiedossa.
Perhevapaalta palaavien työsuhdeturvaa on parannettava. Perhevapaalta palaava ei useinkaan pääse palaamaan työsopimuksessa sovittuun työtehtävään, vaan työnantaja ilmoittaa, että töitä ei ole tai tilalle tarjotaan huonompitasoista tai -tyyppistä työtehtävää. Ilmiö on yllättävän yleinen. Esimerkiksi Palvelualojen ammattiliitto PAM saa vuodessa noin tuhat raskaussyrjintää koskevaa selvityspyyntöä. Tämän vuoksi työhön palaavalle on säädettävä vahvennettu irtisanomissuoja.