Joka yhdeksäs eliölaji Suomessa on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Joka toinen suomalainen luontotyyppi on uhanalainen. Ongelmat ovat vastaavia suuressa osassa maailmaa. Jopa miljoona eliölajia uhkaa kadota kokonaan maapallolta tässä koko maailmanhistorian nopeimmassa sukupuuttoaallossa. Me emme voi kuitenkaan verhoutua sen tekosyyn taakse, että emme voi toimia etukenossa suhteessa muuhun maailmaan. Suomalainen luonto voidaan pelastaa vain Suomessa, meidän omilla päätöksillämme ja teoillamme. Ja näillä teoilla on kiire.
Miksi luontokadon pysäyttäminen on välttämätöntä? Siksi, että me ihmiset olemme osa luontoa. Monimuotoinen luonto on meille elämämme perusedellytys siinä missä hömötiaisellekin. Me olemme täysin riippuvaisia luonnon meille tarjoamista resursseista eli ns ekosysteemipalveluista. Monimuotoinen luonto tuottaa meille puhdasta vettä ja pölyttää ruokakasvimme, mutta
on tärkeää myös meidän terveydellemme pitäen huolta esimerkiksi immuunivasteestamme. Myös koko tulevaisuuden taloutemme perusta on riippuvainen luonnon kyvystä tuottaa meille uusiutuvia resursseja.
Luontokato voidaan ratkaista, jos ryhdymme toimenpiteisiin päättäväisyydellä. Asiantuntijoilla on meille päättäjille jo valmiina annettavana toimenpide-ehdotukset, kuinka luontoa jatkossa voidaan hyödyntää kestävästi. Meiltä päättäjiltä vaaditaan vain toimenpiteitä riittävien varojen osoittamiseen näihin toimenpiteisiin sekä meidän kaikkien suomalaisten vakuuttamiseen näiden toimenpiteiden välttämättömyydestä. Tarvitsemme lisää suojelualueita, mutta tämä ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan toimenpiteitä luonnon tilan parantamiseksi muillakin alueilla, kuten vesistöissämme, pelloilla ja talouskäytössä olevissa metsissämme.
Luontokato linkittyy tiiviisti ilmastonmuutokseen, joka muuttaa lajien elinoloja usein nopeammin kuin lajit ehtivät siihen sopeutumaan. Saimaannorpan kuutit jäävät petojen armoille lumen sulattamalle avojäälle. Suojelutoimenpiteistä huolimatta naalit joutuvat pakenemaan viimeisiltä asuinsijoiltaan, kun punakettu levittäytyy lämpenevään Tunturi-Lappiin.
Ongelmat linkittyvät yhteen myös sitä kautta, että me suomalaiset ylitämme kulutuksellamme ns planetaariset rajat kolminkertaisesti. Tarvittaisiin siis kolme maapalloa tuottamaan kestävästi ne resurssit, jotka kulutamme. Usein kuulee väitettävän, ettei meidän kuulu tehdä kiilusilmäistä ilmastopolitiikkaa, koska tuotamme vain reilun promillen koko ihmiskunnan ilmastopäästöistä. Mutta eihän meidän tarvitsekaan huolehtia kuin omasta osuudestamme. Eduskunnan hyväksymä ilmastolaki tarjoaa meille tiekartan hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2035 mennessä.
Toisin kuin luontokadon, ilmastonmuutosta emme pysty enää pysäyttämään. Mutta silti on järkevää tehdä kaikki toimenpiteet muutoksen hidastamiseksi ja sitä kautta sopeutumisen helpottamiseksi. Mitä pidemmälle muutos etenee, sitä kalliimpia ovat toimenpiteet sopeutumiseen. Nopeat toimenpiteet ovat järkevää talouspolitiikkaa.
Ilmastonmuutosta hidastetaan ennen muuta muutoksissa energiantuotannossamme ja Suomessa onneksi ollaan tässä jo erittäin pitkällä. Suomalainen elinkeinoelämä ja energiateollisuus ovat joukolla sitoutuneet hiilineutraaliustavoitteeseen ja näkevät tässä mittavat kasvumahdollisuudet myös kansainvälisesti. On erittäin todennäköistä, että tämä vihreä siirtymä voi tuottamanaan kasvuna kansantaloudelle kattaa merkittävän osan niistä sopeuttamistarpeista, joita valtiontalouteen nykyisellään kohdistuu. Sekä tarjota tuhansia uusia työpaikkoja varsinkin teollisuudessa. Hyvä esimerkki tästä on Inkooseen suunniteltu uusi, vihreällä vedyllä tuotettuun vetypelkistykseen perustuva terästehdas, joka toteutuessaan toisi noin 1200 uutta työpaikkaa pelkästään tehtaalle ja sen rinnalle vielä lukuisia työmahdollisuuksia tehtaan tarvitsemissa tukipalveluissa. Tehdas toisi siis uutta työtä myös palvelualoille.
On kummallista, että Suomesta löytyy poliittisia ryhmiä, jotka aktiivisesti kampanjoivat vihreää siirtymää vastaan ja ilmastonmuutostoimien siirtämiseksi hyllylle. Aivan kuin tietyistä ideologisista syistä olisi tärkeää jarruttaa elinkeinoelämän kasvumahdollisuuksia ja edistää ilmastokatastrofia.
Meidän päättäjien tehtävä on luoda toimivat puitteet vihreälle siirtymälle huolehtimalla siitä, että esimerkiksi luvitusprosessi hankkeissa sujuvoituu. Ja huolehtiminen siitä, että hankkeet toteutetaan paikoissa, joissa tärkeistä luontoarvoista tai ihmisten hyväksyttävyydestä uusille tuotantolaitoksille ei tingitä.
On myös välttämätöntä kasvattaa hiilinielujamme. Ilman sitä emme mitenkään pysty saavuttamaan ilmastolakiin kirjattua hiilineutraaliustavoitettamme – saati sitä tosiasiaa, että tulevaisuudessa meidän täytyy pystyä sitomaan jo ilmakehään päästettyä hiilidioksidia takaisin enemmän kuin mitä sinne päästämme. Suomen maaperä on muuttunut hiilinielusta hiilipäästöjen lähteeksi. Kyse on kokonaisuudesta, jossa rakennettu ympäristö ja peltomaat tuottavat enemmän päästöjä kuin metsämme nykyisessä tilassaan pystyvät sitomaan.
Metsän kasvatuksessa tarvitaan tiukempi valvonta ja sanktiot siitä, että harvennushakkuita ei tehdä ylimitoitetusti, kuten nyt pääasiassa tapahtuu. Ja tarvitaan päätöksiä, jotka estävät päätehakkuiden tekemisen liian aikaisin, kuten nyt laajasti myös tapahtuu. Nämä molemmat toimenpiteet kasvattaisivat metsänomistajan omaisuudestaan saamia tuottoja ja metsien hiilensidontakykyä. Mutta tarvitaan myös päätöksiä, joissa metsänomistajaa rahallisesti palkitaan siitä, että hän siirtyy esimerkiksi jatkuvapeitteiseen kasvatukseen ja tekee omaehtoisia suojelutoimenpiteitä. Tulee varmistaa, että vapaaehtoisiin suojeluohjelmiin on riittävästi rahoitusta. Maanomistajille voitaisiin rahakorvauksen lisäksi tarjota myös suojelumetsän tilalle valtion talousmetsää rahakorvauksen vaihtoehtona.
Valtion ja muiden julkisyhteisöjen omistamissa talouskäytössä olevissa metsissä tulee siirtyä pääsääntöisesti jatkuvapeitteiseen kasvatukseen. Metsähallitukselle asetettua tuottotavoitetta täytyy pienentää ja kaikki valtion omistamat ikimetsät tulee suojella pysyvästi.
Vaikka isot ratkaisut tapahtuvat energiantuotannon ja käytön sektorilla, on toki tärkeää tehdä päästöjä pienentävää politiikkaa myös muilla elämänalueilla.
Liikenteen sähköistymisen ohella on tärkeää tukea nykyisessä siirtymävaiheessa myös biokaasun käyttöönottoa. Tekemällä bensiinikäyttöisen auton muuntotuki kaasukäyttöiseksi houkuttelevammaksi ja poistamalla kaasuautojen käyttövoimavero mahdollistetaan vähäpäästöinen ja edullisempi liikkumismuoto myös niille, joilla ei toistaiseksi ole varaa sähkökäyttöisen auton hankintaan.
Tarvitaan eläintuotteiden kulutuksen vähentämistä korostavaa politiikkaa. Kasviproteiinien tuotannossa on Suomessa jo tehty loistavia uusia innovaatioita ja tarvitaan lisää valtion taloudellista kannustusta yrityksille kasviproteiinien tuotanto- ja kehitystoimintaan. Ilmastohyötyjen lisäksi uudet, lihankulutuksen vähentämiseen houkuttelevat tuotteet tarjoavat valtavat kasvupotentiaalit elintarvikeyrityksillemme kansainvälisesti ja sitä kautta tuottavat varmasti tulevaisuudessa meille myös aineellista hyötyä terveyshyötyjen rinnalle.
Kuten mainittua, nykyisen kaltainen kulutuksemme ylittää planetaariset rajat. Tarvitaan myös verotusmuutoksia ja valistustyötä, joka kannustaa yhteisomistukseen ja palveluiden kulutukseen aineellisen kuluttamisen vastapainona. Antakaamme toisillemme enemmän aikaa, rakkautta, taidetta ja muita aineettomia elämyksiä krääsän sijaan.