Pitäisikö eläimillä olla oikeuksia? Ei ainakaan siinä mitassa, kuin me ihmiset tarvitsemme. Eläimet eivät tarvitse äänioikeutta eduskuntavaaleissa. Eläimet tarvitsevat yksinkertaisuudessaan oikeudet hyvään elämään ja terveyteen.
Eläinten hyvinvoinnista huolehtimisen ja hyvän kohtelun ei itseasiassa edes tarvitse perustua siihen, että niillä sanotaan olevan oikeuksia. Arkijärkikin voi sanella, miten eläimiä pitää kohdella luonnossa, lemmikkeinä, harrastuksissa, eläintiloilla, kuljetuksissa, lihantuotannossa ja vaikkapa eläinkokeissa.
Uusi eläinten hyvinvointilaki tulee eduskunnan päätettäväksi vielä tämän kevään aikana. Laki korvaa voimassa olevan eläinsuojelulain ja tarjoaa useita parannuksia eläinten kohtelun sääntökehikkoon. Uuden lain ohjaavina periaatteina ovat eläinten kunnioitus, hyvinvoinnin edistäminen, hyvä kohtelu sekä olennaisten käyttäytymistarpeiden huomioon ottaminen. Lähtökohdiltaan laki on siis todella edistyksellinen.
Lähtökohdistaan huolimatta laki ei ole eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta täydellinen. Monia yksittäisiä parannuskohteita jää eteenpäin vietäväksi lain hyväksymisen jälkeenkin.
Ensinnäkin turkistarhaukseen ei olla puuttumassa mitenkään. Ei, vaikka enemmistö suomalaisista kannattaa turkistarhauksesta luopumista kokonaan, kunhan riittävistä siirtymäajoista huolehditaan jäljellä olevien yrittäjien elinkeinon turvaamiseksi.
Toisaalta laki ei edelleenkään takaa kaikille lypsylehmille mahdollisuutta laiduntamiseen. Epäilemättä tämäkin vaatimus olisi hyvin monen suomalaisten mielestä perusteltu, jos asiaa kysyttäisiin. Myöskään parsinavetoita ei kielletä. Parsinavetassa naudat on kiinnitetty parteen, jossa ne eivät voi kääntyä ympäri.
Lisäksi porsitushäkkejä saa käyttää niiden käyttöiän loppuun saakka. Vanhojen porsitushäkkirakenteiden uusiminen on myös sallittua, jolloin olemassa olevia sikaloita voi käyttää käytännössä niin kauan kuin sikala muuten pysyy toiminnassa. Emakot suljetaan porsitushäkkeihin yhteensä 4–5 viikoksi. Emakot eivät mahdu kääntymään porsitushäkeissä.
Yleisesti ottaen, myös monissa tuotantoeläinten hyvinvointiin tehdyissä parannuksissa siirtymäajat jäävät kohtuuttoman pitkiksi. Esimerkiksi porsaiden kirurginen kastraatio kyllä kielletään, mutta kiellolle on annettu 12 vuoden siirtymäaika. Kastraatiossa on kyse kosmeettisesta toimenpiteestä: epämiellyttäväksi koetusta karjun hajusta halutaan eroon. On vaikea löytää järkiperustetta sille, miksi kieltoa halutaan viivytellä 12 vuoden ajan.
Iso uusi takapakki lakiesitykseen tuli eduskunnassa, kun lakiesityksessä mainittu kielto teurastaa eläin tainnuttamatta todettiin Eduskunnan perustuslakivaliokunnassa perustuslain vastaiseksi. Päätöstä perusteltiin uskonnonvapaudella. Päätös on kuitenkin ristiriitainen suhteessa siihen, että vaikkapa tyttöjen silpomista ei uskonnonvapauden nimissä Suomessa sallita (ja hyvä niin). Tuleva eduskunta voisi kuitenkin saattaa kiellon voimaan vaikkapa perustuslain säätämisjärjestyksessä niin halutessaan.
Eläinten hyvinvointi ei siis edelleenkään toteudu optimaalisesti tuotantoeläinten kohdalla. Ehkä merkittävin yleinen ongelma on lajityypilliselle elämälle vaadittavan tilan puute. Ja tämän taustalla tehotuotanto, jota kasvava lihankulutuksemme vaatii. Merkittävä eläinten hyvinvointiteko olisikin ohjaavat toimenpiteet lihan kulutuksen vähentämiseksi. Ilmastoruokaohjelmaan tuleekin palauttaa sen alkuperäinen tavoite, lihan kulutuksen vähentäminen kolmanneksella nykytasosta vuoteen 2030 mennessä.